Se sikailee, pomottaa ja kettuilee. Se ei usko mitään. Se hyppii vasten, vetää taluttimessa, haukkuu ja tuhoaa kaiken. Korvat on vain koristeena. Toisinaan maalaamme huomaamattamme laseihimme valmiin maiseman, jonka läpi ei näy paljon muuta, tapahtuipa silmiemme edessä mitä tahansa. Saatamme asennoitua jo etukäteen niin, että Rekku on tuhma eikä se opi mitään. Kun keskitymme negatiiviseen, ei tule nähtyä asioiden hyviä puolia. Jos olemme jo etukäteen päättäneet, että ei tästä mitään tule, on hankalaa nähdä mahdollisuuksia ja aikaansaada muutosta.
Jos koirasi vetää taluttimessa, pysähdy hetkeksi seuraavan kysymyksen ääreen: kumpi teistä vetää enemmän, sinä vai koirasi? Joskus varaudumme vetämiseen jo etukäteen kiristämällä talutinta ja saatamme tehdä pieniä nyppäisyjä, jotta koira muistaisi, että taluttimen jatkeena raahautuu mukana ihminen. Kannattaa kuitenkin tehdä toisin ja hakeutua ympäristöön, jossa on mahdollista saada etäisyyttä koiraa kiihdyttäviin kohteisiin. Sitten löysätä talutin ja pitää se löysällä, ellei koira vedä sitä tiukalle. Kaunista hihnassa kulkemista voi harjoitella vain käyttämällä itse hihnaa kauniisti.
Kun tuntuu, että koira haukkuu aivan kaikelle, tulee miettiä mistä tämä voisi johtua ja miten koiraa voisi auttaa näissä tilanteissa. Usein haukkumiseen pystyy vaikuttamaan kouluttamisen lisäksi tilanteita ennakoimalla ja koiran arkea virikkeistämällä. Kun ymmärtää koiran käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät, unohtaa sen mitä ohikulkijat sen reaktioista mahdollisesti ajattelevat ja hyväksyy koiran toiminnan sellaisena kuin se sillä hetkellä on, ihminen rentoutuu ja rentoutumisen kautta välittää ymmärrettävämpiä viestejä lemmikilleen. Koirat lukevat meitä kuin avointa kirjaa ja niitä ei huijata. Turhautumisen partaalla ja hampaat irvessä ei ole järkevää ryhtyä hakemaan muutosta. Vain oman tyyneyden kautta voimme osoittaa, että tilanne on turvallinen ja nyt voidaan rauhoittua.
Koirien ongelmalliset käyttäytymismallit saattavat toden teolla kuormittaa omistajansa mieltä. Tällöin voi olla vaikeaa asettaa itseään katsomaan asioiden valoisia puolia – piirteitä, joita koirassamme arvostamme ja edistystä jota kyllä tapahtuu, kunhan suunnittelemme koulutuksen huolella. Mielen ohjaaminen uusille raiteille on kuitenkin mahdollista, kun sen aloittaa pienestä. Kun huomaamme hyvätkin asiat, muistamme myös palkita niistä, jolloin ihmisen näkökulmasta toivotunlaista oppimista pääsee tapahtumaan. Se on niin suloinen, kun se leikkii. Se istui hetken kauniisti eikä yrittänyt hypätä. Se kulki hetken aikaa löysällä taluttimella. Se kysyi lupaa katsomalla kohti. Se pystyi rauhoittumaan, vaikka tilanne oli sille vaikea. Onpa meillä hieno koira!
Jätä kommentti