Koira ei osoita mieltään, mutta koira voi kyllä osoittaa mielipiteensä. Meidän tehtävämme koirien luottamushenkilöinä on liittää arjen kannalta tärkeisiin taitoihin positiivisia mielikuvia, jotta koiran mielipide olisi se, että tämähän kannattaa.

Me ihmiset emme aina ole järin suoraviivaisia tai selkeitä kommunikaatiossamme, mutta koirat ovat ja palaute on välitöntä. Jos koira vaikkapa poistuu paikalta kynsisaksien ilmestyessä näköpiiriin, murisee luun äärellä tai ei anna kiinni, käyttäytymisen takana on aina jokin syy. Käyttäytymiseen vaikuttavien seikkojen kirjo on varsin laaja. Kyse voi olla esimerkiksi kiihtyneestä tunnetilasta, pelosta, kivusta, jonkinlaiseen palkkioon johtavasta opitusta toiminnasta, epäselvästä tehtävästä, lajityypillisestä käyttäytymisestä tai siitä, ettei koira ole päässyt sallitusti toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä.

Kuten sanottu, koirat eivät osoita mieltään ”sikailemalla” tai ”perseilemällä”. Mutta jos nyt otetaan hypoteettinen tilanne ja palloteltaisiin ajatuksella, että koiralla olisi tämä paljon puhuttu perseilyn taito. Olisiko silloin kannattavinta laittaa kova kovaa vasten? Vaiko siinäkin tilanteessa miettiä syytä, miksi koira toimii niinkuin toimii ja miettiä, millä keinoin saisimme toisenlaisista käyttäytymismalleista koiralle kivempia ja kannattavampia? Tuskinpa sitä kukaan turhanpäiten sikailee.

Pointtina siis se, ettei kannata tuhlata energiaa syyttelemällä koiraa protestoinnista, kun ainoa oikea tapa vaikuttaa asioiden kulkuun on ymmärtää koiran tarpeita ja harjoitella tiiminä uudenlaisia kaavoja positiivisen vahvistamisen keinoin. Kun olosuhteet ovat otolliset, koiran on helpompaa omaksua sujuvan arjen avaintaitoja!