Kun koulutus menee läskiksi, löytyy syy yleensä yhdestä tai useammasta näistä neljästä tekijästä: palkkion laatu, ajoitus, vahvistetiheys ja kriteerit. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa ja miten koulutusta tulisi muuttaa?

Palkkio – onko se sitä myös koiralle?

Koulutus helpottuu huomattavasti, kun kouluttajalla on jotakin mitä koira todella haluaa. Oli se sitten pallo, vetoleikit tai herkku, palkkion on sovittava juuri senhetkiseen tilanteeseen ja sen on oltava jotakin, mitä koira himoitsee. Jos kouluttajan taskunpohjalla ovat aina vaan samat vanhat kuivanappulat, ei ole mikään ihme, että koira kiinnostuu ympäristön tarjoamista ärsykkeistä treenisession sijaan.

Koulutusta suunnitellessa on huomioitava makupalojen koko ja rakenne. Kovat nappulat hidastavat koulutuksen etenemistä, sillä koira saattaa joutua rouskuttelemaan niitä turhan pitkään. Kuivatut sisäelimet eivät myöskään tuoksu koiran yhtä herkullisilta kuin tuore liha. Esimerkiksi kypsennettyä broilerin sydäntä on koirien vaikea vastustaa. Kuivat ja kovat makupalat saattavat maistua hyvin häiriöttömässä paikassa kuten kotona, mutta ulkoilmassa ne eivät enää uppoakaan samaan malliin.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että makupalat on helppo ottaa taskusta. Tätä varten on myynnissä erilaisia konepestäviä makupalapusseja, jotka säästävät vaatteita turhalta likaantumiselta. Pussit on suunniteltu niin, että niihin saa sujautettua käden nopeasti ja vaivattomasti.

Naksaus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Vahviste on ajoitettava juuri sille hetkelle, kun koira toimii oikein. Tämän vuoksi monet käyttävät äänimerkkiä, kuten naksutinta, jonka ääni kertoo koiralle ”hyvin tehty, palkkio on jo matkalla”. Kun ajoitus on tarkka, koiran on helpompi oivaltaa, mitä siltä halutaan. Koiran voi myös antaa kokeilla erilaisia asioita, joista merkataan se, mitä koiran toivotaan tekevän. Tällöin koulutus on hauskaa ja innostavaa molemmille osapuolille.

Ajoituksessa voi petrata

Jos vahviste tulee puolikin sekuntia myöhässä, vahvistetaan jo väärää asiaa. Jos koira palkitaan luoksetulosta vasta kun se on jo hetken ehtinyt istua kouluttajan luona, vieressä istuminen vahvistuu luoksetulon sijaan. Agilityssä hyppääminen vahvistuu vain jos vahviste tulee hypyn aikana, ei vasta esteen toisella puolella. Etenkin noutoa harjoitellessa ajoitus on äärimäisen tarkkaa, sillä myöhässä oleva vahviste saattaa vahvistaa kapulan pidon sijasta sen ulos sylkäisemistä.

Mitä tarkempi ajoitus on, sitä nopeammin koira oppii. Tarkka vahvistaminen on kuin ottaisi kameralla kuvan – mitä kuvassa näkyy, sitä on vahvistettu. Liian aikainen vahvistaminen on usein parempi kuin liian myöhään tuleva, sillä koira on jo yleensä valmistelemassa liikettä. Tästäkin huolimatta kouluttajan tulee aina pyrkiä täsmälliseen vahvistamiseen.

Tarkka ajoitus vaatii kouluttajalta nopeaa reagointia sekä hyvää keskittymiskykyä. Ajoitusta voi harjoitella erilaisin ilman koiraa tehtävin harjoituksin, kuten heittämällä pallon ilmaan ja käyttämällä naksutinta (tai esimerkiksi sanomalla kehusanan), kun pallo on kaikista korkeimmassa kohdassa. Kuulostaa helpolta, mutta kukin voi itse kokeilla ja todeta harjoituksen haastavuuden.

Vahvistetiheys – aika palkkioden välillä

Vahvitetiheys tarkoittaa aikaa palkkioden välillä. Uutta asiaa opeteltaessa sekä kriteeriä nostettaessa, tulee vahvistetiheyden olla korkeintaan viiden sekunnin luokkaa. Jos vahvistetiheys on liian pitkä, saattaa koiran keskittymiskyky herpaantua ja koira ehtii kiinnostua ympäristössä tapahtuvista asioista. Jos toistoja tapahtuu riittävän usein, oppiminen on tehokasta sekä nopeaa ja asia pysyy koiran muistissa paremmin.

Jos vahvistetiheys ei pääse toteutumaan, se johtuu todennäköisesti heikosti suunnitellusta koulutustilanteesta ja kriteereistä tai siitä että palkkio ei ole tavoittelemisesn arvoinen. Harjoituksen on aina oltava koiralle niin helppo, että käytöstä pystytään viiden sekunnin välein vahvistamaan. Tällä tavoin on helpompi jatkaa aina vaan haastavampiin suorituksiin.

Kun koira jo osaa tehtävän, vahvistetiheyttä lasketaan pikkuhiljaa, kuitenkin niin, että koiran keskittyminen koulutukseen säilyy. Mitä parempi vahviste on laadultaan, sitä nopemmin vahvisteväliä voidaan pidentää ilman, että koiran keskittymiskyky heikkenee. Myös kriteerit vaikuttavat vahvistetiheyteen. Jos kriteeri on liian korkealla, palkitsemista tapahtuu automaattisesti liian pitkin välein.

Pikkuhiljaa haluttuun lopputulokseen

Kriteereillä määritetään, mitä koiran tulee tehdä palkkion saadakseen ja ne on laadittava aina niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos kriteeri on liian korkealla, koira ei välttämättä ymmärrä mitä siltä halutaan ja turhautuu koulutukseen. Kriteeriä nostetaan, kun toiminto onnistuu 80-prosenttisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kahdeksan kymmenestä toistosta onnistuu, voidaan jatkaa seuraavalle tasolle. Rimannoston tulee tapahtua niin, että koira tuskin edes huomaa sitä. Pikkuhiljaa etenemällä varmistetaan harjoituksen mielekkyys ja ennen kaikkea tuloksellisuus.

Jos esimerkiksi halutaan, että koira menee ympäri, ensimmäinen kriteeri voi olla se että koira kääntää hiukan päätään. Kun lapsikammoista koiraa halutaan siedättää pois pelostaan, aluksi riittää että koira vain katsoo pienokaiseen. Toinen kriteeri voisi olla se että koira ottaa askelen lapseen päin. Etenkin tällaisessa tapauksessa kartoitetaan tilanne koirakohtaisesti ja laaditaan kriteerit sen mukaan, mitä koiralta voidaan vaatia. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että pikkuhiljaa etenemällä saavutetaan haluttu lopputulos nopeimmin. Kun tehtävä ei ole koiralle ylitsepääsemättömän vaikea edistyminen on nopeaa.

Kriteeri voi olla myös se, että koira suorittaa jo oppimansa käytöksen uudessa ympäristössä, missä on enemmän häiriötekijöitä kuten ihmisiä, koiria, hajuja ja erilaisia ääniä. Kun kyse on ympäristön vaihdosta, vaatimustasoa lasketaan hetkellisesti, jotta harjoittelu on sujuvaa.

Katse peiliin

Kun koulutus ei etene, vika löytyy yleensä joko ajoituksesta, vahvistetiheydestä, kriteeristä tai vahvisteen laadusta. Jos kaikki tuntuu olevan kunnossa, mutta koulutus tökkii silti, kannattaa tarkkailla omaa toimintaa, kuten suhtautumista koulutuksen aikana tapahtuviin asioihin. Oma hermostuminen tarttuu herkästi koiraan, jolloin koulutus voi häiriintyä. Epäjohdonmukaisella koulutuksella voi niin ikään tehdä hallaa koulutukselle. Jos kouluttaja pysyy määrätietoisen rauhallisena myös yllättävissä tilanteissa – tai pystyy jopa ennakoimaan ne – koulutuksella on loistavat edellytykset onnistua. Tärkeintä on, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan ja että kouluttaja kannustaa sitä yhä parempiin suorituksiin.

Myös koulutuksessa käytettävien välineiden käytön sujuvuus on tärkeää. Niiden täytyy olla koiralle jo tuttuja, jotta ne todella toimivat. Jos koiralle laitetaan kuonopanta ensimmäistä kertaa päähän vasta koulutuksen alkaessa, mahdollisuudet koulutuksen onnistumiselle eivät ole järin suuret. Koirapillistä tai naksuttimestakaan ei ole apua, ellei koira ole valmiiksi oppinut niiden tarkoitusta. Apuvälineiden käytössä kannattaa ottaa huomioon myös se, mihin toimintoon niitä käytetään ja toimia aina samalla tavalla.

 

Copyright Sari Alisaari/Koirakoulu Välkky, 2010

Kaikenlainen käyttö ilman lupaa on kielletty