Toisinaan me ihmiset näemme tarkimmin ne asiat, joihin toivoisimme parannusta. Tämä on tärkeää, jotta muutos olisi mahdollista ja asiat voisivat kehittyä, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on oppia tilanteista, ymmärtää niiden syyt ja nähdä asioiden kääntöpuolet. Kun avaamme katsettamme hieman pidemmälle, saatamme joskus huomata, ettei negatiivisia tunteita herättänyt asia lopulta ollutkaan niin kurja.

Otetaanpa esimerkki. Sisällä kaikki sujuu hyvin, mutta ulkona koiraa ei kiinnosta ihminen nameineen ja epätoivoisine leikkiyrityksineen. Tuulen lennättämät lehdet, naapurin kissa ja ympäristön tuoksut vievät kaiken huomion. Huomion, jonka haluaisimme kiinnittyvän itseemme. Turhauttavaa, eikö?

Jos nyt alamme listaamaan asioita, joita emme toivoisi koiran tekevän, on koulutuksen lähtötilanne molemmille osapuolille melko puuduttuva. ”Ei vedä, ei hypi, ei jahtaa!”. Koira on odottanut ihanaa ulkoiluhetkeä mahdollisesti muutamien tuntien ajan ja nyt taluttimen päässä roikkuu mukana ihmisen muotoinen lannistava jarru. Koiran näkökulmasta huhuilumme saattaa hyvinkin tarkoittaa yhtä kuin ”ei iloitse!”. Se ei varsinaisesti motivoi olemaan kuulolla.

Kun päästämme irti ajatuksesta, että meidän tulisi joka ikinen hetki olla koiramme maailman keskipisteenä, olemme paremmassa valmiudessa pohtimaan syitä siihen, miksi koira käyttäytyy ulkona aivan eri tavalla kuin kotona ollessa. Selitys on yksinkertainen: koska se on koira. Hajut, tarkkaileminen ja ympäristön tapahtumiin reagoiminen ovat sille lajityypillistä toimintaa, joka joskus vain tapahtuu ilman sen suurempaa kieroilua, itsepäisyyttä tai suunnitelmallisuutta. Mekin juttelemme ystäviemme kanssa, luemme, katsomme televisiota ja sometamme, kääntäen tällöin tiedostamattamme huomion pois muista asioista. Kannattaa pitää mielessä sekin, että koiran kanssa ulkoillessa haluamme usein keskittyä nauttimaan luonnosta ja ulkoilmasta. Ehkä toiveemme eivät olekaan niin kaukana toisistaan, mutta ilmentyvät eri tavoin, meillä rauhoittumisena ja koiralla intona.

Koiralle on kuitenkin opetettavissa, että ihmisen silmällä pitäminen on kannattavaa myös ulkoillessa. Kun tiedostamme asiat, joista koira pitää, voimme hyödyntää niitä palkkioina. Tykkääkö koirasi jahdata lehtiä? Loistavaa! Kun se katsahtaa sinuun, päästä se välittömästi lehtikasaan hyppelemään. Näin koira oppii, että kauttasi voi myös ansaita, eikä pelkästään menettää asioita. Kun välillä on lupa tehdä toimia, jotka koirasi kokee maailman hauskimmiksi, on helpompaa opettaa sekin, että niistä voi toisinaan myös luopua.

Kaikkea ei tietenkään voi antaa koiran tehdä. Jos koira on isokokoinen tai perheessä on pieniä lapsia, ei palkkiona voi koskaan olla vasten hyppiminen, tai vaikka koira haluaisi mennä tervehtimään jokaista vastaantulevaa lajitoveria, ei lähikontakti vieraisiin koiriin ole aina järkevä vaihtoehto. Voit kuitenkin antaa koiran purkaa energiaansa palkkiohin. Kun koira tarkkailee tilannetta rauhassa tai vaikkapa tökkää ihmisen kättä, pääsee se ottamaan kopin tai jahtaamaan poispäin lentävän makupalan. Saatat yllättyä, kuinka paljon makupalalle tulee lisää arvoa, kun se toimitetaan koiralle mieluisalla ja yllättävällä tavalla. Arvokkaan palkkion eteen koira on ohjauksemme tuella valmis tekemään sellaisiakin asioita, jotka eivät automaattisesti kuulu sen käyttäytymisvalikoiman kärkipäähän, kuten vaikkapa olemaan vain maltillisen sivustakatsojan roolissa ohitustilanteessa.

Palkkioiden monipuolisuus on tärkeä osa onnistuneen koulutuksen rakentamista. Kun ymmärrämme koiran käyttäytymistä ja valitsemme palkkiot sen mukaan, löydämme kommunikaation muodon, jossa molemmilla osapuolilla on mahdollisuus vaikuttaa.