Luoksetuloja laitumella

Pihatossamme asuvat hevoset ovat olleet kuukauden päivät laitumella, joka on nyt saatu varsin menestyksekkäästi nyhdettyä lyhyeksi, joten eilen heidät päästettiin mutustelemaan ihanaa, tuoretta, pitkää heinää uudelle laidunlohkolle. Ilo oli melkoinen ja hevoset viilettivät tuhatta ja sataa, välillä pysähtyen juoksemisen lomassa heinää rouskuttelemaan. Siinä hetkessä oli kaikki mitä kaviokas tarvitsee – ruokaa, tilaa ja tuttuja laumatovereita. Muutamia vuosia takaperin minulla ei olisi ollut mitään saumaa saada hevostani kiinni vastaavassa tilanteessa. Eilen kuitenkin, kun pahimmat pyrähdykset oli pyrähdelty ja hevoset rauhoittuivat kunnolla syömään, kokeilin olisiko hevosillani Kapalla ja Albertilla heinäbaarista huolimatta motivaatiota lähteä kulkemaan mukanani vapaana. Ja ne lähtivät.

Tarjoilen yleensä päivittäisen kivennäisannoksen hevosilleni treenien kautta, joko pelkästään tai muiden namien seassa. Laitumella olemme usein harjoitelleet lähellä pysymistä tai luoksetuloja kivennäispalkalla. Kivennäispelletit ovat toki maistuvia, mutta jos hevoseni saavat valita niiden ja ruohon välillä, ne valitsevat melko poikkeuksetta ruohon. Ja niin ne tavallaan tekivät eilenkin luoksetuloja laitumella suorittaessaan. Mutta vaikka ne söivät heinänkorren tai pari matkan varrella, valitsivat molemmat kuitenkin myös pidemmittä viivyttelyittä ihmisen luo saapumisen, josta seurasi kivennäisiä ja rapsutuksia. Havahduin siihen, että olimme aivan huomaamatta saavuttaneet yhden koulutuksen tavoitteista: tehtävä toimi, vaikka palkkio oli häiriötä (eli joka puolella ilmaiseksi tarjolla olevaa maistuvaa ruokaa) arkisempi.

Olen vakuuttunut, ettemme olisi päässeet tavoitteeseen ilman positiivisen vahvistamisen voimaa. En silti koe olevani pelkkä nami-automaatti. Jos olisin, ei minulla olisi ollut panoksia kilpailla hehtaarin kokoisen laitumen kanssa. Ruokapalkkiot ovat olennainen osa koulutustamme, mutta onnistuneeseen ja johdonmukaiseen palkkiokoulutukseen liittyy myös muita eläimelle positiivisia kokemuksia kuin pelkkä syöminen. Kun eläin oppii, että yhdessä tekeminen on mieluisaa ja palkkioiden mahdollisuus on aina olemassa, tulee jo tekemisestä itsestään enemmän tai vähemmän palkitsevaa – ja tämän kaiken mahdollistavasta ihmisestä samalla ihan jees tyyppi.

Videolla treenivuorossa Albert.

3. heinäkuuta, 2018|Hevosen koulutus|0 kommenttia

Jätä kommentti